Suomalaiset taiteilijat rakensivat ympäristönäyttelyn keskelle Etelä-Viron luontoa. Mukana on myös kolme JHL:läistä.
Mustekala on jo valmis. Mervi Erkkilä, 60, on koonnut taideteoksen 680 viinipullonkorkista. Sen sijaan puisista säleverhoista syntyvä toinen työ vaatii vielä ompelua.
Erkkilä asettuu majatalon pihalla perinteiseen räätäliasentoon, ottaa neulan käteen ja ryhtyy, ainakin ulospäin levollisesti, käsitöihin. Mikäs kiire valmiissa maailmassa!
Työtä käyvät vuoroin ihastelemassa niin majatalon väki, koira kuin kissatkin.
– Kaikella taiteen tekemisellä täytyy olla merkitys, ainakin minulle, toteaa Mervi Erkkilä, jonka Mustekala on kannanotto luonnon ja ympäristömme puolesta. Katso tästä kuvasarjasta, kuinka Mustekala vietiin veteen:
10 taiteilijaa, monta maisemaa
Erkkilällä on takanaan Suomessa pitkä työrupeama Pecko-ympäristönäyttelyn parissa. Tohina jatkuu kesäkuun alkupuoliskolla täällä Pähnissä, Etelä-Viron Võrumaalla, jossa suomalainen kymmenen hengen taiteilijaryhmä asettelee töitään maisemiin.
Osa taiteilijoista, Erkkiläkin, on tullut Võrumaalle Kouvolasta pakettiautolla näyttelytöiden ja materiaalien kanssa. Toimeen he tarttuvat heti perille päästyään.
Avajaisiin on kolme päivää. Teokset on saatava maisemiinsa, jotka ensin pitää löytää ja valita. Kukaan kymmenestä kutsutusta suomalaisesta ei ole käynyt aiemmin Pähnissä.
Noin vuosi sitten Kouvolan Huhdasjärvellä perustetun Pecko-ryhmän tavoite on luoda ympäristötaidetta yhteisöllisesti. Yhteistyö kollegojen kanssa tarjoaa vastapainoa usein yksinäiselle taiteilijatyölle.
Pähniin heidät kutsuttiin. Luontokeskuksen näyttelykutsu avaa vielä uuden ulottuvuuden: kansainvälisen yleisön kohtaaminen luonnon keskellä.
Vapaus lupaa köyhyyden
Mervi Erkkilä on JHL:läinen ravitsemustyöntekijä ja kuvataiteilija. Hän on kotoisin Jaalan kunnasta Kymeenlaaksosta. Pähni-näyttelyssä hän on paitsi yksi taiteilijoista myös kuraattori, jonka tehtävin kuuluu muun muassa näyttelymatkan valmistelu.
– Yhdessä peckolaisten Elsa Hulkkosen ja Tiiu Anttisen kanssa, Erkkilä huomauttaa.
Hän kertoo aina järjestäneensä elämän niin, että voi tehdä taidetta. Taidetta hän luonnehtii elämäntavakseen, osaksi itseään. Lähes pyhäksi asiaksi, jota ei soisi kenenkään määrittelevän tai omivan.
– En elä taiteen tekemisellä, enkä ole sitä koskaan tavoitellutkaan. Jos turvallisuus on tärkeää, tähän ei kannata ryhtyä. Minulle olennaisinta on vapaus, mikä usein tarkoittaa myös köyhyyttä.
Erkkilän työnantaja on Kouvolan kaupunki ja työpaikka jaalalaisen palvelutalon keittiö, jossa Erkkilä on osa-aikaisena. Siellä tehdään ruokaa parille sadalle asiakkaalle, päiväkotilaisista vanhuksiin.
– Taiteen tekemisen tulee olla hauskaa ja vapaata. Yhdessä se on vielä hauskempaa,
Osa-aikaisuus sopii hyvin taiteilijalle, joka aloitti pikkulikkana Porissa maalaamalla purkkeja, kävi 80-luvulla vapaata taidekoulua ja on osallistunut näyttelyihin säännöllisen harvakseltaan.
Kuvataiteen ohella Erkkilä on muun muassa käsikirjoittanut ja tuottanut nukketeatteria.
Mihin katosi kunnioitus?
Taiteilijaryhmä on saanut nimensä sadonkorjuun ja oluen jumalan Peckon mukaan. Porukka alkaa olla koossa. Kukin maastoutuu hiljalleen omiin maisemiinsa.
Helsingistä tulleet JHL:läiset Mia Waire, 57, ja Aino Timonen, 58, ovat viimein valinneet kolmesta vaihtoehdosta Pähnijärven rannan ja siellä lehtikuusen paikoiksi, joille pystyttää Maailmanpuu-installaationsa.
Waire hoitaa Helsingin kaupungilla Stadin asukastalojen markkinointiviestintää. Timonen on niin ikään työskennellyt pitkään Helsingin kaupungilla, nyt Maunulassa Stadin asukastalon koordinaattorina.
He päättivät tuoda Pähniin yhteisteoksen. Kahden naisen OneOnOne-taiteilijaryhmän työ on nimeltään Maailmanpuu. Monissa kulttuureissa tunnettu elollisen luonnon vertauskuva sitoo yhteen taivaan ja maan. Tekijöidensä mukaan teos haastaa pohtimaan, mikä sai nykyihmisen unohtamaan luonnon kunnioituksen.
Waire ja Timonen tutustuivat muutama vuosi sitten savityökurssilla, ja yhteinen sävel löytyi heti. Tänä keväänä Waire sai houkuteltua Timosen pitkältä näyttelytauolta Pähniin.
– Viiteentoista vuoteen en tehnyt omaa taidetta. Opiskelin ja tein työssäni projekteja nuorten kanssa, kertoo Timonen.
Waire taas on kuvataiteilija-artesaani, joka perusti 2010 Arteground-taiteilijaryhmän, tavoitteenaan edistää taiteen toimijoiden kansainvälistä vuoropuhelua ja kulttuuriyhteistyötä.
– Taiteilijana olen ennen kaikkea utelias. En halua herättää epäilyksiä, vaan haastaa ihmisiä ihmettelemään ja ajattelemaan.
Ennen kaikkea utelias
– Lapsuuskotini oli huikeissa maisemissa Kiteenlahdella ja kulkee matkassani aina. Kotipihalla kasvoi mahtava lehtikuusi, Aino Timonen muistaa.
Lehtikuusi löytyy Pähnistäkin. Se ei ole yhtä kaunis kuin Kiteellä, mutta kelpaa Timoselle, joka loihtii osuuttaan mustasta kanaverkosta, foliosta, risasta kristallilasista ja lasinpalasista.
Maailmanpuussa toteutuu Aino Timosen haave ruusuista verkossa. Kuihtuvien kukkien vastapainoksi puun juurelle istutetaan kasvi, joka jatkaa eloaan. Katso kuvasarjasta, kuinka teos syntyi:
Keskiössä on seitsemän ruusua, jotka liittyvät suvun siskossarjaan, tai seitsemään veljekseen, ehkä onnennumeroonkin.
Mia Wairella on erityistoive Pähnin luontokeskuksen viestintäjohtajalle Taavi Tatsille, joka on kutsunut suomalaistaiteilijat mukaan: hän haluaa käyttää venettä.
Tatsi on yhteisölle korvaamaton monitoimimies. Hän tähdentää illan päätteeksi:
– Vene saa olla ulkona vain puoli yhteentoista!
Waire hyppää kiitollisena veneeseen. Edessä on kymmenien prismojen asetteleminen veteen.
– Taiteen tekemisen tulee olla hauskaa ja vapaata. Yhdessä se on vielä hauskempaa, hän iloitsee.
Pähnin vahvimpia vetonauloja ovat jättimäiset metsäkaiuttimet, joiden sisään voi vetäytyä kuuntelemaan metsän hiljaisuutta. Kouvolalainen Mervi Erkkilä näyttää mallia.
Pecko-ympäristönäyttely Pähnin luontokeskuksessa 7.8.2019 asti. Pecko-ryhmän taiteilijat: Tiiu Anttinen, Mervi Erkkilä, Elsa Hulkkonen, Ella Karjalainen, Reijo Puranen, Maarit Malin-Pötry, Santiago Delgado, Mai Syrjälä, Aino Timonen, Mia Waire.